Tarkoituksena oli, kun Italiasta takaisin Suomeen tulin, että kirjoittaisin vähän matkastani ja näyttäisin kuvia.
Nyt kävi kuitenkin niin, ettei se onnistu. Ei vielä.
Menin Italiaan pienen vatsakivun kanssa, kysyin jopa omilta lääkäreiltäni saanko ja sain, mutta riskin kuitenkin otin sillä. Matkalla vatsakipu sitten yltyi, mutta tappelin ja näinkin vähän sitä sun tätä (kuvia ja juttua tosiaan myöhemmin). Kuitenkin kotiin tultuani vatsani alkoi olla siinä kunnossa, että heti soitot poliklinikalle neuvoa kysymään, viime lauantaina Meilahden päivystykseen, jossa sitten tehtiin parit kokeet ja ultraääni.
Mitään ei löytynyt, joten takaisin kotiin.
Maanantaina en kuitenkaan enää kipuja taas kestänyt, joten uusi soitto ja pyydettiin suoraan osastolle. No joo, Meikussa tämä ei mene ihan niin suoraan, joten päivystyksen kautta, seitsemän tuntia jonottelua ja sitten osastolle. Nyt olenkin maanantaiyöstä ollut Meilahdessa.
Tomografia ja tähystys on tehty, vielä olisi suunnitelmassa kapselikuvaus ja ties mitä muuta, jos ei mitään saa selville. Jotain siellä nimittäin on, tomossa näkyi. Mutta mitä ja miksi ja ärrin murrin ei taida kukaan tietää. Vielä.
Kaikenlaista kyllä tiedetään mitä se ei ole!
Joka tapauksessa onni onnettomuudessa olen sellainen potilas, joka saa nätin oman huoneen, eikä tarvitse kuunnella mitään muita kipuilijoita ja ai niin, tietokone/televisio/radioyhdistelmä, jossa on nettikin. Ja Helsingin yliopiston tunnukset akateemisiin tietokantoihin, joten sain kandianikin hieman eteenpäin taas. Se alkaakin olla nyt valmis eikä tarvitsisi enää kuin kotiin päästä kirjoittamaan puhtaaksi.
Ja vielä loppuun, sain työhaastattelun keskiviikolla ja nyt jännitetään saisiko täältä lähteä vähintäänkin päiväretkelle, että sinne pääsisi...
Niin ja tenttejäkin olisi tulossa! Voi Luoja mikä huono sauma tällaiselle nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti