Olen nyt kolmannen vuoden opiskelija. Kirjoitan parhaillani kandiani, ja toivon mukaan (jos nyt ei mitään kamalaa ja odottamatonta tapahdu) valmistun kanditaatiksi tänä keväänä.
En kuitenkaan opiskele sitä alaa mitä haluaisin opiskella. Jos totta puhutaan, opiskelen tätä vain siksi, että tähän minä silloin kolme vuotta sitten pääsin. Eikä se ole sen pahemmin haitannut, minä rakastan tämän opiskelua. En vain usko, että haluan viettää loppuelämäni tällä tavalla. Kirjallisuus ja kielet ovat minulle intohimo, mutta vain tietyltä osin. Kirjoitan kandinikin aiheesta, jota paljon mieluummin opiskelisin.
Mutta silloin kolme vuotta sitten olin, en tiedä, tyhmä? Kypsymätön, tietämätön, harkitsematon ja vielä mitä tuhatta muuta juttua. En tiennyt mitä halusin, en ollenkaan. En vain kestänyt enää olla ei mikään. Silloinkin harkitsin kyllä lääkistä, mutta tulin siihen tulokseen, etten halua viettää sitä vähää aikaa mitä minulla on sairaaloiden ulkopuolella sitäkin sairaalassa! Vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, että olisin mieluummin siellä sairaalassa koko ajan, jos se tarkoittaisi sitä, että teen jotain mistä olen todella innoissani ja teen myös jotain hyvää päivälläni.
Kirjoitan siis kandiani lääketieteestä. Tarkemmin 1700-luvun lääketieteestä ja lääkäreiden ja potilaiden välisistä suhteista, joista mielestäni nykylääketieteellä olisi paljon opittavaa. Siis niistä suhteista, ei itse lääkäröinnistä (siinä ollaan onneksi menty aika roimasti eteenpäin).
Tähän nyt siis se miksi olen niin ärsyyntynyt.
Tässä koko vuoden aikana on saanut taukoamatta kuulla sitä, että opiskelijat ovat niin kamalan laiskoja, opiskelijat ovat hitaita, opiskelijat eivät ole tarpeeksi töissä, opiskelijoilla on liikaa rahaa, opiskelijoita on liian paljon jossain, liian vähän toisaalla, mikseivät nuoret opiskele, miksi ollaan niin syrjääntyneitä, ja sitten tulee tämä:
Lääketieteen
Hammaslääketieteen
Farmasian
JA
Eläinlääketieteen pääsykokeet
OVAT SAMANA PÄIVÄNÄ LÄHES SAMAAN AIKAAN!
Anteeksi siis tällä tavalla on tarkoitus saada ihmisiä opiskelemaan ja vielä nopeammin? Niin siis välivuosipakolla ja todennäköisellä työttömyydellä, sillä mistäs lähtien kaikille kouluttamattomille nuorille löytyy töitä? Häh?
Ja sitten vielä se nerokkaampi ajatus:
Ei saa hakea kuin yhteen kaupunkiin.
Anteeksi mitä?
Siis jos rahkeet riittäisivät Tampereelle tai Turkuun, mutta kun ensisijainen toive on Helsinki, niin ei sitten saa mennä kuin yhteen ainoaan (lue: Helsingin) pääsykokeeseen? Mitä helskuttia tällä saavutetaan?
Vähemmän opiskelijoita ja lisää välivuosia todellakin.
Ei riitä aivot käsittämään tätä ristiriitojen moninaisuutta! Ei vain riitä!
Ei siis niin, että haluaisin opiskella noista mitään muuta kuin Lääketiedettä, mutta on se silti niin maanperusteellisen älytöntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti