"Abandon all hope, all ye who enter here" - Dante Alighieri, Divine Comedy
Gustav Doré, Divine Comedy kuvitusta, canto 23:52-54
Huomenna, siis ihan totta noin 24 tunnin päästä, soi herätyskello, jotta ehtisin tarpeeksi ajoissa Helsinki-Vantaalle ja lennolleni! Yliopistolla on viikon opetustauko, joten on nätisti aikaa käydä vähän lomailemassa, ja minäpä lähden Italiaan! Toistamiseen.
Ystäväni asuu Ferrarassa, pohjois-Italiassa Emilia-Romagnan maakunnassa. Ferrara on aika lähellä Bolognaa, jonne tällä kertaa lennänkin (viimeksi kun kävin viime toukokuussa menin Milanon kautta). Valitettavasti tähän aikaan vuodesta ei suoria lentoja löydy, joten vietän nelisen tuntia menomatkalla Frankfurt am Mainissa ja takaisin tullessa Münchenissä, Franz Josef Straussin lentokentällä. Oikeastaan valitsinkin pitkän odotusajan, koska viimeksi kun lensin pysähdyksellä jouduin alle tunnissa juoksemaan läpi koko Frankfurtin lentokentän enkä IKINÄ ENÄÄ HALUA. Se oli kamalaa.
Joten nyt ollaan rauhassa odottelemassa, kunhan päästään sinne asti.
Viimeksi kun olin Italiassa olin kaksi viikkoa ja ehdinkin nähdä kaikenlaista. Kävin Venetsiassa, Pisassa ja Roomassa päiväretkillä (ihan totta, ei ollut kovin vaikeaa), ja vähän ympäri Emilia-Romagnaa pikkukylissä. Ferrarakin tuli nähtyä aika hyvin, ja ajankohdan takia näin jopa Mille Miglian! Siis sen autoretkishown, joka joka vuosi Italiassa ajetaan. Kauhea letka autoja (oikeasti hienoja autoja) kulkee läpi tiettyjen kaupunkien ja pysähtyy osittain myös siellä. Osittain, koska suurin osa meni vain läpi, mutta oli siellä muutakin nähtävää samalla. Keskellä yötä letka aivan upeita autoja menee läpi keskiaikaisen kaupungin! Enkä edes pidä autoista ja olin todella vaikuttunut.
Näin myös junamatkalla aika paljon viimeksi, meninhän Roomaan päiväksi, ja lähdin sitten Italiasta Sveitsin kautta Suomeen, joten vietin melkein kokonaisen päivän junassa Ferrarasta Bolognan, Milanon ja Luganon kautta Zürichiin. Se oli kyllä todellakin sen arvoista, mutta tällä kertaa ei minulla ole aikaa käydä vielä Sveitsissäkin samalla matkalla.
Tällä kertaa kuitenkin aion nauttia yhä parista kaupungista, vaikken kovin kauan ehdi Ferrarassa oleskella!
Venetsiaan ajattelin uudestaan, kolmesta syystä:
1. Haluan nähdä millaisia kanaalit ovat tähän aikaan vuodesta
2. Haluan vihdoin nähdä Pyhän Markuksen, viimeksi oli niin lämmin ja niin paljon ihmisiä, etten KESTÄNYT ja käännyin heti päästessäni Rialton yli
3. Haluan lisää karnevaalimaskeja! Ne ovat niin ihania!
Giorgio Vasari, The Last Judgment
Toinen missä ajattelin vihdoin käydä, kun viimeksi energia loppui kesken kaiken on Firenze. Ja tarkoitus on lähteä niin aikaisin aamulla, että ehdin kunnolla kävellä läpi kaupungin ja nähdä Uffizin (jos lippuja edes löytyy). Olen aika hyvä ryntäämään läpi kaupungin ja näkemään silti aika paljon, kävelen nimittäin aika nopeasti, mutta katsotaan nyt mitä ehtii. Jos on tarpeeksi aikaa voisi istahtaa raitiovaunuun ja katsella maisemia.
Olisin mielelläni käynyt myös Assisissa, mutta ensimmäinen juna lähtee niin myöhään, että olisin perillä vasta kolmelta iltapäivällä...todella sääli.
Bartolomeo Veneto, Flora, mahdollisesti maalaus Lucrezia Borgiasta
Ferraran linna pitää kuitenkin taas käydä katsomassa ja katedraalissa sisällä. Ne ovat aivan uskomattomia paikkoja! Ferraran linna on muutenkin mielenkiintoinen, sillä eräs kuuluisa paavin tytär, nimittäin Lucrezia Borgia, asui siellä pitkään. Hän oli naimisissa linnanherran kanssa ja he hallitsivat Emilia-Romagnaa.
Tässä muutamia kuvia, joita otin viimeksi Ferrarassa ja Venetsiassa ollessani:
Ferrara
Ferraran linnan tyrmä
Kalterit samassa tyrmässä, menevät käytävälle, eivät ulos
Ferraran katedraali
Ferraran katedraali
Ferraran katedraali
Mille Miglia, Ferrara
Mille Miglia, Ferrara, vanha punaisen ristin auto ja univormu
Olen nyt kolmannen vuoden opiskelija. Kirjoitan parhaillani kandiani, ja toivon mukaan (jos nyt ei mitään kamalaa ja odottamatonta tapahdu) valmistun kanditaatiksi tänä keväänä.
En kuitenkaan opiskele sitä alaa mitä haluaisin opiskella. Jos totta puhutaan, opiskelen tätä vain siksi, että tähän minä silloin kolme vuotta sitten pääsin. Eikä se ole sen pahemmin haitannut, minä rakastan tämän opiskelua. En vain usko, että haluan viettää loppuelämäni tällä tavalla. Kirjallisuus ja kielet ovat minulle intohimo, mutta vain tietyltä osin. Kirjoitan kandinikin aiheesta, jota paljon mieluummin opiskelisin.
Mutta silloin kolme vuotta sitten olin, en tiedä, tyhmä? Kypsymätön, tietämätön, harkitsematon ja vielä mitä tuhatta muuta juttua. En tiennyt mitä halusin, en ollenkaan. En vain kestänyt enää olla ei mikään. Silloinkin harkitsin kyllä lääkistä, mutta tulin siihen tulokseen, etten halua viettää sitä vähää aikaa mitä minulla on sairaaloiden ulkopuolella sitäkin sairaalassa! Vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, että olisin mieluummin siellä sairaalassa koko ajan, jos se tarkoittaisi sitä, että teen jotain mistä olen todella innoissani ja teen myös jotain hyvää päivälläni.
Kirjoitan siis kandiani lääketieteestä. Tarkemmin 1700-luvun lääketieteestä ja lääkäreiden ja potilaiden välisistä suhteista, joista mielestäni nykylääketieteellä olisi paljon opittavaa. Siis niistä suhteista, ei itse lääkäröinnistä (siinä ollaan onneksi menty aika roimasti eteenpäin).
Tähän nyt siis se miksi olen niin ärsyyntynyt.
Tässä koko vuoden aikana on saanut taukoamatta kuulla sitä, että opiskelijat ovat niin kamalan laiskoja, opiskelijat ovat hitaita, opiskelijat eivät ole tarpeeksi töissä, opiskelijoilla on liikaa rahaa, opiskelijoita on liian paljon jossain, liian vähän toisaalla, mikseivät nuoret opiskele, miksi ollaan niin syrjääntyneitä, ja sitten tulee tämä:
Lääketieteen
Hammaslääketieteen
Farmasian
JA
Eläinlääketieteen pääsykokeet
OVAT SAMANA PÄIVÄNÄ LÄHES SAMAAN AIKAAN!
Anteeksi siis tällä tavalla on tarkoitus saada ihmisiä opiskelemaan ja vielä nopeammin? Niin siis välivuosipakolla ja todennäköisellä työttömyydellä, sillä mistäs lähtien kaikille kouluttamattomille nuorille löytyy töitä? Häh?
Ja sitten vielä se nerokkaampi ajatus:
Ei saa hakea kuin yhteen kaupunkiin.
Anteeksi mitä?
Siis jos rahkeet riittäisivät Tampereelle tai Turkuun, mutta kun ensisijainen toive on Helsinki, niin ei sitten saa mennä kuin yhteen ainoaan (lue: Helsingin) pääsykokeeseen? Mitä helskuttia tällä saavutetaan?
Vähemmän opiskelijoita ja lisää välivuosia todellakin.
Ei riitä aivot käsittämään tätä ristiriitojen moninaisuutta! Ei vain riitä!
Ei siis niin, että haluaisin opiskella noista mitään muuta kuin Lääketiedettä, mutta on se silti niin maanperusteellisen älytöntä.
Viime aikoina, pitkälti lastenkirjallisuudenkurssin takia, olen paljonkin kuunnellut Cats-musikaalia ja lukenut T.S.Eliotin runoja. T.S.Eliothan kirjoitti kirjan nimeltä Old Possum's Book of Practical Cats (julkaistu 1939), jossa on hänen kummilapsilleen kirjoittamat kissarunot. Runot tosiaan siis ovat lapsille tarkoitettuja, mutta ovat yhäkin loistavia myös aikuisille. Ehkä se onkin yksi syy siihen minkä takia se on kirjana niin hyvä: siinä käsitellään paljonkin yhteiskuntaan liittyviä asioita, mutta kissaperspektiivistä, jolloin se on ymmärettävissä ja yhä kiinnostava lapsille, muttei tunnu alentuvalta tai tyhmältä aikuisesta. Se on paljon älykkäämpi (ja hauskempi) kuin monet lapsille suunnatut kirjat. Tietenkin täytyy muistaa, että tätä kirjoitettiin tietynlaisena aikana, jolloin tietynlaiset mentaliteet olivat valloillaan, joten ongelmiakin löytyy ihan riittämiin.
Cover illustrations by Edward Gorey
Koska nämä runot ovat oikeastaan lähes identtiset Andrew Lloyd Webberin (ihan tarkoituksellakin siis) toteuttamiin Cats-musikaalin biisin sanoituksiin, voin tässä hyvillä mielin kopioida teille alle muutamat runot (jotka löytyvät myös youtubesta laulettuina). ALW siis tosiaan kirjoitti musikaalinsa näiden runojen pohjalta, eikä näitä ollut edes tarkoituskaan muokata, vaan säilyttää alkuperäisinä, siihen ohelle hän vain sävelsi sopivat laulut (jotka muuten sopivatkin aivan loistavasti). Tässä siis muutamat pätkät omista lemppareistani: The Old Gumbie Cat (tai Jennyanydots)
I have a Gumbie Cat in mind, her name is Jennyanydots;
Her coat is of the tabby kind, with tiger stripes and leopard spots.
All day she sits upon the stair or on the steps or on the mat;
She sits and sits and sits and sits--and that's what makes a Gumbie Cat!
But when the day's hustle and bustle is done,
Then the Gumbie Cat's work is but hardly begun.
And when all the family's in bed and asleep,
She tucks up her skirts to the basement to creep.
She is deeply concerned with the ways of the mice--
Their behaviour's not good and their manners not nice;
So when she has got them lined up on the matting,
She teachs them music, crocheting and tatting.
I have a Gumbie Cat in mind, her name is Jennyanydots;
Her equal would be hard to find, she likes the warm and sunny spots.
All day she sits beside the hearth or on the bed or on my hat:
She sits and sits and sits and sits--and that's what makes a Gumbie Cat!
But when the day's hustle and bustle is done,
Then the Gumbie Cat's work is but hardly begun.
As she finds that the mice will not ever keep quiet,
She is sure it is due to irregular diet;
And believing that nothing is done without trying,
She sets right to work with her baking and frying.
She makes them a mouse--cake of bread and dried peas,
And a beautiful fry of lean bacon and cheese.
Growltiger's Last Stand by Errol Le Cain
Growtiger's Last Stand
Growltiger was a Bravo Cat who travelled on a barge
In fact he was the roughest cat that ever roamed at large
From Gravesend up to Oxford he pursued his evil aims
Rejoicing in his title of The Terror of the Thames
His manners and appearance did not calculate to please
His coat was torn and seedy, he was baggy at the knees
One ear was somewhat missing, no need to tell you why
And he scowled upon a hostile world from one forbidding eye
The cottagers of Rotherhithe knew something of his fame
At Hammersmith and Putney people shuddered at his name
They would fortify the henhouse, lock up the silly goose
When the rumour ran along the shore: Growltiger's on the loose!
Mungojerrie and Rumpleteazer
Mungojerrie and Rumpelteazer
were a very notorious couple of cats.
As knockabout clown, quick-change comedians,
tight-rope walkers and acrobats
They had extensive reputation.
They made their home in Victoria Grove--
That was merely their centre of operation,
for they were incurably given to rove.
They were very well know in Cornwall Gardens,
in Launceston Place and in Kensington Square.
They had really a little more reputation
than a couple of cats can very well bear.
If the area window was found ajar
And the basement looked like a field of war,
If a tile or two came loose on the roof,
Which presently ceased to be waterproof,
If the drawers were pulled out from the bedroom chests,
And you couldn't find one of your winter vests,
Or after supper one of the girls
Suddenly missed her Woolworth pearls:
Then the family would say: "It's that horrible cat!
It was Mungojerrie--or Rumpelteazer!"
And most of the time they left it at that.
Mr. Mistoffelees by Errol Le Cain
Bustopher Jones: The Cat about Town
Bustopher Jones is not skin and bones--
In fact, he's remarkably fat.
He doesn't haunt pubs--he has eight or nine clubs,
For he's the St. James's Street Cat!
He's the Cat we all greet as he walks down the street
In his coat of fastidious black:
No commonplace mousers have such well-cut trousers
Or such an impreccable back.
In the whole of St. James's the smartest of names is
The name of this Brummell of Cats;
And we're all of us proud to be nodded or bowed to
By Bustopher Jones in white spats!
keepcalmandmusicals.tumblr.com
Poems originally written by T.S.Eliot and published originally1939, London: Faber and Faber.
Pictures from Tumblr. Illustrations to Growtiger's Last Stand and Mr. Mistoffelees by Errol Le Cain, also from Tumblr.
Pitkään pitkään pitkään olen jo toivonut löytäväni jostain uuden ihanan korsetin (sellaisena hetkenä, jolloin rahaakin löytyy tarpeeksi sitä varten), joten ajattelin nyt vähän höpistä asiasta.
Joskus kuusitoistakesäisenä hankin ensimmäisen korsettini, sellaisen ihan perus musta satiinivyötärökorsetin, jota sitten käytinkin monta monta vuotta todella monena päivänä viikossa. Yhden vuoden taisin käyttää melkein joka päivä (usko tai älä, siinä lähti senttejäkin aika monta vyötäröltä, ja ryhti parani huimasti).
Ei siis varmaan mikään ihme, että se on aikalailla loppuun kulutettu.
Ei siis alunperinkään ollut mikään loistoyksilö, mutta joka tapauksessa. Plansetista on lähtenyt yksi nypykkä irti, eli alin hakanen ei saa mistään kiinni. Metallirinkulat takana ovat alkaneet rispaantua pois, pari tainnut jo tippuakkin. Jokainen pystysauma on alkanut rispaantua, kun kangas on vähän sellaista.
Ja sen kaiken lisäksi se on minulle aivan liian lyhyt. En siis todella ole mikään kovin pitkäselkäinen yksilö (päinvastoin, aika lyhyt selkä ja pitkät jalat), mutta tämä on kyllä niin lyhyt, että huhhuh. Jos pidän sitä ylhäällä juuri rintojen alla jaa vatsaa sen verran vapaaksi, että kaikki korsetin puristama tavara pursuaa sieltä ulos. Ja jos pidän sitä tarpeeksi alhaalla, näyttää siltä kuin olisi toiset rinnat vielä oikeiden alla (näin todella kärjistäen).
Joten en tätä kyseistä korsettiä nykyisin käytä kuin kotona (esimerkiksi nyt) pitämässä istuma-asentoani vähän parempana, kun olen tällainen surkearyhtinen yksilö istuessa.
Tumblr
Nyt on siis aika vihdoin hankkia korsetti. Tai siis...seuraavan kahden kuukauden sisällä. Siinä vaiheessa olen todennäköisesti saanut säästettyä tarpeeksi, etten ala heti katua. Säästän siis ihan joka kuukausi muutenkin opintotuestani kaiken minkä vain voin (mikä ei todella ole paljon), mutta välillä edellisen kuun säästöt lähtevät heti seuraavana kuuna johonkin puhelinlaskuun tai muuta. Joten aika kauan täytyy säästää ihan muita ekstrajuttuja varten. Varsinkin kun en ihan mielelläni tuista käytä 'turhuuksiin'.
Tumblr
Hakusessa onkin tällä kertaa erilainen, kuin mitä yleensä olen hankkinut. Käytännön syistä (monta tuntia koulussa istumista) olen suosinut vyötärökorsetteja, mutta nyt en näe samanlaista tarvetta rintojen vapaudelle, ja makunikin on muuttunut. Eli siis, pidempi (mieluiten vähintään 16 tuumaa) ylirintojen korsetti, mieluiten toki metalliluilla, mutta koska omistan muoviluita itse, jotka vetävät ihan yhtä lailla senttejä vyötäröltä, en näe sitä pakollisena, mieluiten ns. sweetheart -rinnuksella, koska se sopii vartalolleni parhaiten ja tietenkin kaiken lopuksi hyvä loiva malli ja mukava väri/kuvio.
Tässä siis ihan tarkennuksen vuoksi: en tarvitse mittatilaustyönä tehtyä korsettia, koska en tässä vaiheessa elämääni käytä korsettia kovinkaan usein tai pitkiä aikoja, enkä juurikaan välitä todellisesta tiimalasimallista, jonka saa huomattavasti kauniimmin todella laadukkailla korseteilla (ja valmiskorsetithan harvoin ovat sillä tavalla laadukkaita).
Tumblr
Tässä alla sellaisia mahdollisia vaihtoehtoja, joita olen tässä miettinyt, ja toivon, että osaa ainakin vielä löytyisi oikeassa koossa (24-26 tuumaa) siinä vaiheessa kun pääsen ostamaan! Valitettavasti en löytänyt mitään hyvää kuvaa tekonahkaisesta korsetista, koska sellaisenkin haluaisin joku päivä.
35,60 euroa metalliluutettu korsetti niskalenkillä, Restyle.pl
42,80 euroa steampunk-tyylinen metalliluutettu korsetti niskalenkillä, Restyle.pl
36,80 euroa pitkä liituraitainen metalliluutettu korsetti, Restyle.pl
112 euroa steampunk-tyylinen metalliluutettu korsetti, Corsets.co.uk
71 euroa pitkä vihreää brokadia metalliluutettu korsetti, Corsets.co.uk
57 euroa violettia brokadia pitkä metalliluutettu korsetti, Corsets.co.uk
57 euroa mustaa brokadia pitkä metalliluutettu korsetti, Corsets.co.uk
Tuli tässä katseltua aika paljon kuvia Mata Harista, siis Margaretha Zellestä, siitä hollantilaisesta tanssijasta, joka arkibuseerattiin Ranskassa syytettynä vakoilusta Saksan puolesta ensimmäisen maailmansodan aikana. Inspiraationa tässä ei siis niinkään ole vakoilu ja ammutuksi tuleminen, vaan lähinnä Mata Harin tyyli (tarkemmin siis tanssivaatetuksessa). Niin vaatetuksessa kuin sisustuksessakin on minua aina innoittaneet hänen tyylisensä asiat. Kaikki se itämaisuus ja korut, ah ihanaa!
Koska olen niin luvattoman huono käymään koneella joka ikinen päivä, puhumattakaan joka ikisestä päivästä kokonaisen kuukauden aikana, ajattelin vihdoin tehdä tämän kolmekymmentä päivää musiikkia - mutta yhdessä ainoassa päivässä.
Joten ilman mitään pidempiä selityksiä, kun ei sellaisia tarvita, musiikkia:
Day 1 - My Favourite Song
Tämä on aivan uskomattoman vaikea. Ei minulla ole mitään ehdotonta lempparibiisiä, jota ilman en ikinä tulisi toimeen. Tai sanotaanko näin, minulla on niin monta, etten oikein tiedä miten valita niistä. Mutta tässä niistä yksi.
Abney Park - The Derelict
Day 2 - My Least Favourite Song
On myöskin paljon sellaisia biisejä, joista en niin kauheasti välitä, mutta joita en varsinaisesti inhoa. On itseasiassa hyvin vähän mitään musiikkia, jota oikeasti inhoaisin. Mutta tässä yksi, joka ärsyttää minua aina niin julmetusti sen takia, että jää tunneiksi soimaan päähän, eikä siinä mitään sanomaa oikeasti ole.
The Black Eyed Peas - I Gotta Feeling
Day 3 - A Song That Makes Me Happy
Tämä biisi saa joka kerta niin positiiviseksi, ettei mitään rajaa. Mutta onhan se hauska, ja katsokaa tuota videota, Verkalla ainakin aina hauskaa!
Verka Serduchka - Chita Drita
Day 4 - A Song That Makes Me Sad
Tämä ei ehkä niinkään saa minua surulliseksi, mutta melankoliseksi kyllä.
Abney Park - downtrodden
Day 5 - A Song That Reminds You of Someone
En oikeasti tiedä minkä takia, mutta tämä biisi muistuttaa minua aina yhdestä vanhasta ystävästäni, vaikkei hän edes kuuntele tätä bändiä tai ole millään tavalla rahahullu tai onneton.
Pet Shop Boys - Love etc.
Day 6 - A Song That Reminds Me of Somewhere
Jaa-a tämä onkin todella vaikea. Tuleekohan minulla edes koskaan mieleen jotain tiettyä paikkaa jostain biisistä. Noh, ehkä jos lasketaa ala-asteen diskot niin tulee tällaista (ja ihan btw, pidän yhä tästä biisistä):
Bomfunk MC's - Freestyler
Day 7 - A Song That Reminds Me of an Event
Ei varmaan yllättävää, että seuraava muistuttaa keikasta...
Venetian Snares - Circle Pit
Day 8 - A Song That I Know All of the Words To
Ei todellakaan ole ainoa biisi, jonka sanat osaan, eikä todellakaan ainoa Cashin biisi, jonka sanat osaan ulkoa...
Johnny Cash - Folsom Prison Blues
Day 9 - A Song I Can Dance To
Sääli, että tämä on niin lyhyt...mutta mitäs odottaa tunnarilta? Ja aivan loistavan svengaava.
Voltaire - Land of the Dead
Day 10 - A Song I Fall Asleep To
Okei, tähän kohtaan voin sanoa, ettei ole mitään sellaista minkä ääniin voisin nukahtaa. En yksinkertaisesti nukahda musiikista. Joten, laitanpä tähän nyt biisin, joka ilmeisesti on ainakin nimellisesti tarkoitettu yömusiikiksi...
Wolfgang Amadeus Mozart - Eine kleine Nachtmusik
Day 11 - A Song From My Favourite Band
No niitäkin on niin monia, että tämä on vähän sattumanvaraista nyt, mutta tässä yksi.
Skarpretter - Helvede
Day 12 - A Song From a Band I Hate
Räppiä vastaan ei ole isompia ongelmia minulla (vaikka tämä biisikin on yksi niistä huonommista...), mutta Cheekiä en siedä. En vain siedä. Ehkä edellisestä bändistä voi arvata miksi?
Cheek - Avaimet mun kiesiin
Day 13 - A Song That is a Guilty Pleasure
Ja tähän perään samalla linjalla, mutta tästäpä pidänkin.
Christina Aguilera ft. Lil Kim - Can't Hold Us Down
Day 14 - A Song That No One Would Expect Me to Like
En oikein tiedä onko mitään sellaista mistä kukaan tuttu enää ihmettyisi, että minä pidän...mutta jos nyt vedetään tähän jotain sellaista, mikä ei ehkä ole niin selvä, kun kuitenkin alkuperäistä kappaletta en voi sietää?
Weird Al Yankovic - Party in the CIA
Day 15 - A Song That Describes Me
Saattaa kuulostaa hieman hullulta, että tähän lauluun samaistun niin (ei kylläkään ole ainoa), mutta ei voi mitään. Ja ihan ohimennen: kaikkien sietäisi lukea T.S.Eliotin Old Possum's Book of Practical Cats!
Cats (musical) - Old Gumbie Cat
Day 16 - A Song I used to Like but Now Hate
Onkohan jotain biisiä, jota en voisi enää ollenkaan sietää vaikka aikoinaan tykkäsinkin? Ei kai...mutta onhan sellaisia, joista onneksi kasvoin yli, esim. tämä (olin siis 12 v kun tykkäsin tästä):
Las Ketchup - Asereje
Day 17 - A Song You Always Hear on the Radio
Jos ei siis Mozartia lasketa, niin tämä tulee aika usein jostain syystä (toisaalta kun kuuntelen Yle Vegaa ei ehkä niin iso ylläri?)
Day 18 - A Song you Wish You Would Hear on the Radio
No siis minä kuulin tämän jo kerran radiossa (kyllä, Vegalla), mutta ei toinen kerta haittaisi yhtään ;)
Brujeria - Brujerizmo
Day 19 - A Song From My Favourite Album
Ja taas tällainen! Voi elämä kun ei minulla ole tällaista lempparialbumia. Joten taas kerran, yksi lemppareista, joltakin lempparialbumiltani (sentään valitsin yhden sellaisista, jonka oikeasti omistan, enkä vain ole netissä kuunnellut...).
deadman - Follow the Night Light
Day 20 - A Song I Listen to when I'm Angry
Tämä on se ensimmäinen sillä listalla lauluja, jotka kuuntelen kun olen tarpeeksi vihainen. Ja tärkein niistä.
MUCC - Isho
Day 21 - A Song I Listen to When I'm Happy
Minulla oli joskus aikoinaan joku biisi, jota kuuntelin aina iloisena ja hyperaktiivisena, mutta jota en yksinkertaisesti enää löydä. Muutenkin yleensä olen hyvällä tuulella, joten suurin osa biiseistä, joita kuuntelen on sellaisia, joita kuuntelen iloisena. Mutta olkoot, ja tässä vain yksi biisi, josta pidän:
Tennessee Ernie Ford - 16 tons
Day 22 - A Song I Listen to When I'm Sad
Yleensä nämä ovat samoja kuin vihaisena kuuntelemani, mutta valitaanpa jokin muu sitten tähän.
Dir en grey - Itoshisa wa Fuhai ni Tsuki
Day 23 - A Song to Play at My Wedding
Jos nyt mentäisiin johonkin todella perinteiseen ja laitettaisiin tähän oma lempivalssini.
Tchaikovsky - Swan Lake Waltz
Day 24 - A Song to Plat at My Funeral
Ei varmaan tarvitse mainita, että aion tulla polttohaudatuksi?
The Doors - Light My Fire
Day 25 - A Song That Makes Me Laugh
En viitsi tähän laittaa niitä ihania misheard-lyrics videoita, joita olen nähnyt, mutta laitetaan tämä. Anteeksi, mutta jos haluaa ymmärtää miksi tämä on niin hauska, pitää osata saksaa.
Gerd Show - Schri Schra Schrödi
Day 26 - A Song I can Play on an Instrument
Aika masentavaa, mutta en koskaan jaksanut tämän pidemmälle päästä piano-opeissani, tässä Tapani Kansan versio:
Tapani Kansa - Varpunen jouluaamuna
Day 27 - A Song You Wish You Could Play
Jos sitä vihdoin taas aloittaisi soittamisen voisi ehkä jokin päivä päästä näinkin pitkälle (intro-osuus siis)...
X Japan - Silent Jealousy
Day 28 - A Song That Makes Me Feel Guilty
Laitan tähän kaksi biisiä, vaikkei tarvitsisi. Ne nimittäin yhdessä ovat sellainen kokonaisuus minulle, joka aiheuttaa syyllisyyden tunnetta.
Robbie Williams - Come Undone
Robbie Williams - Monsoon (ei löydy kuin live-versioita)
Day 29 - A Song From My Childhood
Tämä tosiaan on lapsuudestani, mutta kuuntelen kyllä ihan nykyäänkin usein! Ja ehdottomasti saksankielinen versio, se ihana raspi, joka aloittaa, ah!
Aristocats - Katzen brauchen furchtbar viel Musik!
Day 30 - My Favourite Song Last Year
Tätä varmaan kuuntelin eniten viime vuonna, jostain syystä todella kummallisesta syystä...
Ah, tämä on yksi niistä einiinkauheankristillisistä juhlista, joista pidän suunnattomasti. En ole sitä koskaan juhlinut poikaystävän tai muun sellaisen kanssa, vaan se on minulle tosiaan ystävänpäivä. Varsinkin se on ihanaa sen takia, että minulla on muutamia uskomattoman ihania kirjekavereita ympäri maailmaa ja on todella kivaa sitten tähän aikaan lähettää jotain söpöä (ja maistuvaakin) heille <3
He nimittäin merkitsevät minulle todella paljon, enkä tiedä mitä tekisin ilman heitä. Joten tämä antaa sellaisen mukavan tekosyyn lähettää kaikkea sitä arvostusta heille, mitä haluaisin joka päivä lähettää! Toki lähettelemme toisillemme aina silloin tällöin muutenkin jotain kivaa, mutta tämä on tällainen mukava erikoinen tapaus taas :)
Amerikassahan varsinkin ystävänpäivä (eli siis Valentine's day) on lähes yksinomaa romanttinen juhla, ja todella monet saavat ihan itkukohtauksiakin sen takia, ettei ole jotakuta jonka kanssa viettää kyseistä päivää. Kuitenkin tämä romanttinen merkitys syntyi sille vasta Chaucerin aikaan, jolloin oli muodissa ritarilliset rakkaudenesitykset ja muut sellaiset hömpötykset ;)
Joten helmikuun neljästoista ei todella ollut alunperin mikään romanttisuuden ja rakastavaisten juhla.
Sitäpaitsi, rakkauttakin on monenlaista. Vaikkei sitä nykyisin oikein ehkä moni tunnukaan tajuavan, niin on niin monta erilaista rakkautta, jotka kaikki voivat olla ihan yhtä tärkeitä ja hyviä, eikä monellakaan niistä ole mitään tekemistä romantiikan tai seksin kanssa. Varsinkin kreikkalaiset osasivat sen aika hyvin:
Agape (ἀγάπη) tarkoittaa syvää rakkautta, jonka voi tuntea niin puolisoaan, lapsiaan kuin jotain yliluonnollistakin kohtaan. Eros (ἔρως) on intohimoista rakkautta, jota voi tuntea oikeastaan missä tahansa suhteessa, eikä siihenkään tarvitse kuulua mitään fyysistä (platoninen rakkaus). Philia (φιλία) on ystävyyttä ja sellaista tuttavallista rakkautta mitä tuntee ystäviään, perhettään tai vaikka yhteisöään kohtaan. Storge (στοργή) tarkoittaa sellaista luonnollista rakkautta, jota yleensä on lähinnä perheen sisällä, esim. omia lapsia kohtaan.
Tänä vuonna todennäköisesti ostan kortit kaupasta, en ole siinä kunnossa tai tarpeeksi energinen, että jaksaisin kirjeidenkirjoittelun ohella vielä askarrella kortit mukaan. Jotain mukavia makeisia varmaankin teen, ja sydämenmuotoisia brownies-paloja haluaisin kovasti tehdä! Ehkä niille saisi vielä jonkin vaaleanpunaisen kuorrutteen. Tuttavan syntymäpäivä on myöskin sinä viikonloppuna, joten voisi sinne jotain viedä lahjana. Sain kirjekaverilta Englannista niitä ihania pieni sydänkarkkeja, niitä missä lukee söpöjä juttuja niinkuin 'i love you' ja näin. Ai että <3
Loppuun lisää kaikkea ihanan makeaa ja suloista. Kaikki kuvat taas kerran tumblrista.
