Hiusväreistä enemmän

Piirtelin tuossa muutaman pikapikasketchin mahdollisista hiusväreistä ja toivoin saavani hieman suosittelua.

Itse olen kallistunut hieman tuon Directions Cerise ja Atlantic Blue liukuvärjäykselle, mutta en todella ole varma! Tekisi myös hirmuisasti mieli kokeilla liilan ja turkoosin sekoitusta.

Kaikki värisuunnitelmat ovat Directionsin, ja ostan ne Beeuniquelta, josta olen ostanut jo aiemminkin hiusvärejä ja toiminut aivan loistavasti! Olen käyttänyt myös muita merkkejä, ja esimerkiksi punaisista väreistä pidän jopa Manic Panicistä enemmän, mutta valitettavasti heidän liilansa ei mene päähäni, joten mieluummin käytän yhtä merkkiä, joissa kaikki värit a. pysyvät, b. eivät valu liikaa, c. eivät ole liian kalliita ja d. en saa allergisia reaktioita. Parista Manic Panicin punaisesta nimittäin poskeni ovat alkaneet kutista. Heaven knows why...

Alla siis kuitenkin niitä ideoita, kamera taas huono ja värit hieman väärät kuin mitä edes ajattelin, koska minulla on täällä hyvin rajoitettu valikoima värikyniä.

Tässä suunnitelma numero 1. 

Päällä Directionsin Neon Blueta (anteeksi en voi linkata tähän, mutta käykääpä tuolla Beeuniquen nettisivuilla katsomassa Directions ja sieltä sitten skrollaatte alas näihin väreihin.

Alla toisella puolella liukuvärjäyksenä Alpine Greeniä, joka on sellainen sinertävän tummanvihreä, ja alla toisella puolella Rose Rediä, joka on tumma pinkki.

Suunnitelma numero 2.

Toisella puolella Flamingo Pinkiä liukuvärjättynä Plumiin, toisella taas Lagoon Blueta liukuvärjättynä Midnight Bluehun. Vaaleasta siis tummempaan ja keskijakaus takaa ja edessä.

Suunnitelma numero 3.

Ylhäällä Ceriseä, joka sitten liukuu suoraan Atlantic Bluehun. Tästä pidän itse todella paljon...

Ja suunnitelma numero 4, josta myös pidän kovasti...

Toisella puolella liukuvärjäys Alpine Greenin ja Turquoisen sekoituksesta  Turquoiseen. Toisella taas Lilacista liukuen Violetiin. 

Diagnooseja, itkua ja kivunlievitystä

Nyt on mennyt se kuukausi täällä sairaalassa ja vihdoin olen saanut sen kauan kaivatun diagnoosin. Sen saaminen olikin sitten oikeasti todella vaikeaa.
Ilmeisesti lääkärit olivat jo päiviä tienneet diagnoosini, mutta eivät ole tulleet minulle siitä kertomaan. Yksikin lääkäri tuijotti minua kuin hullua, kun yritin selittää miksi tämä ei minusta ole okei, että minulle kerrotaan diagnoosi vasta sen jälkeen, kun kerrotaan hoitojen aloittamisesta!

Potilaalla kun on oikeus saada tietää hoitonsa kulun SEN KOKO KULUN AJAN. Joka tapauksessa, kyseisen lääkärin kanssa ei onnistunut tippaakaan ja valitin aika kovaäänisesti, aioin ottaa yhteyttä potilasasiamieheen, mutta nyt en taidakaan, kun sain sitten osastonylilääkärin tulemaan kanssani puhumaan. Siinä vasta kiltti ja hyvä lääkäri! Hän selitti alusta asti mitä on, minkä takia ja mitä nyt tehdään, hän myös selitti mitä hoitoa nyt oikeasti saan ja mitä se saattaa tehdä, ja pyysi kovasti anteeksi, ettei minulle ollut aiemmin kerrottu asiasta mitään. 

Eli siis.
Minulla on lymfooma.
Se on paikallinen, eikä levinnyt, se ei ole aggressiivinen, joten jei, ja nyt sitä hoidetaan biologisin hoidoin (Rituximabi on lääkkeen nimi). Eli en ainakaan vielä saa mitään sytostaatteja, mutta saattaa olla, että mikäli tämä ei vaikuta, joudun niitäkin saamaan. Siihen kyllä kestää vielä hetki, eli rauhassa voin tässä olla ja odottaa, että nämä alkaisivat vaikuttaa.
Tällä hetkellä sivuvaikutus voi olla kuumehorkka, mutta sain siihen jo profylaktisesti (varmuuden vuoksi etukäteen) lääkitystä (Panadolia ja jotain kortisonipitoista allergialääkettä). 

Sitten muihin asioihin. Kipuni ovat olleet nyt aika hyvin kurissa. Ylävatsakipuhan oli se syy miksi ylipäänsä olin sairaalaan tullut, ja kesti yli kolme viikkoa saada se poistettua tällä tavalla. Ensimmäiset viikot sain aina kolmen-seitsemän tunnein välein oksikodonia piikkinä käsivarteen tai kankkuun tai pari kertaa etureiteenkin (olen siis niin piikitetty, että huhuh). Sain myös pillereinä aamuin illoin samaa ainetta, mutta ohutsuoliongelmani takia ne eivät ilmeisesti koskaan imeytyneet (siis annosta nostettiin koko ajan, mutta mitään ei tapahtunut). Tämän viikon tarvitsin piikkejä jo koko ajan sen kolmen tunnin välein, enkä yhtään tykkää saada opiaatteja piikkinä koko ajan, koska jokainen pistokohta on infektioriski.


Joka tapauksessa, eilinen päivystävä lääkäri sitten suostui vaihtamaan pillerini laastariin ja tämä oikeasti auttaa! En ole tarvinnut laastarin laiton jälkeen enää kuin kaksi piikkiä (viimeinen oli neljältä aamuyöstä) ja sekin puolikas siitä mitä aiemmin sain!
Ai elämä tuntuu ihanalta olla taas pitkästä aikaa kivuton!

Tässä tämä kuitenkin nyt menee eteenpäin, antibiootteja saan yhä ja CRP sitä mukaa laskenutkin. Toivotaan, että tämä antigeenihoito on yhtä tehokas ja kaikki menee pian pois <3
Mutta kyllä täällä pärjätään ja huonekaverini tekee myös kaikesta helpompaa. Hän on aivan ihana nainen!

Kommenttien kirjoittaminen

Sain tuossa juuri kuulla Mortiannalta, että blogissani kommenttien kirjoittaminen haluaa aina vahvistuksen, ettei ole robotti. Itsekin inhoan tätä piirrettä enkä välillä halua kirjoitella kommentteja sen takia, joten olin vähän ärtynyt kun tajusin, etten ollut sitä poistanut noista asetuksista!

Mutta nyt se on poissa! Muutin muutenkin kommentointia vähäisen: anonyymit voivat kirjoittaa, mutta kaikki kommentit menevät vahvistuksen (minun) kauttani, eli mitään ihan randomjuttuja (esim. pornomainoksia) en varmaankaan täällä päästele kommenteiksi. En kylläkään aio olla liian sensuroiva, eli negatiivisetkin kommentit pääsevät kyllä julki.

Oikein hyvää yötä taas!

Hiusinspistä

Tämä pitkä sairastelu ja syöpäuhka on aiheuttanut minulle todellisen tarpeen taas värjätä hiukset. Joo tiedän: naurettavaa ja lapsellista.


Ihan.sama.


Positiivinen väri hiuksissa saa minut tuntemaan oloni iloiseksi ja ilo ja positiivisuus ovat jotain, joita nyt todella tarvitsen.


Joten tässä alla inspiraatio:

myoriginalsin-wemeetagain.tumblr.com

Meikkejä, sairauskuulumisia ja lisää liikuntaa

Kävi aika tänään vähän pitkäksi täällä, kun käskin iskää jäämään kotiin (hän tarvitsee välillä unta ja ruokaa, enkä kestä päästää aina joka päivä ajamaan tänne puoliunessa, ties vaikka mitä sattuisi!), enkä jaksanut nähdä ketään muuta.


Vietin myös koko aamun huoneessani, kun halusin VIHDOIN puhua kipulääkityksestäni. Saan nimittäin aamuin illoin sellaista opiaattia (morfiinin johdannaista) Targiniq aika monta kymmentä milligrammaa aamuin illoin, eikä se auttanut pätkän vertaa. Halusin, että se vaihdetaan laastariin, sillä uskon sen vaikuttamattomuuden johtuvan siitä, että ongelmani ovat ohutsuolessa, eli en välttämättä saa kaikkea imeytymään.


Sen takia, etteivät nämä pitkäkestoiset ole auttaneet olen tarvinnut 2-7 tunnin välein piikin Oxanestia perslihakseen. Auts.


Lääkäri sitten tuli ja näki ja vaihtoi pillerini laastariin! Nyt minulla on kolmen päivän Matrifen (fentanyyliä, toisin kuin aiemmat, jotka ovat olleet oksikodonia) -laastari, joka tuntuu kyllä auttavan jotain!


Kymmenen minuuttia jaksoin tänään olla pyöräilemässä, noin 30 km/h. Kunto huonontunut kuukaudessa roimasti, mutta kyllä se tästä taas. Venyttelin ja tein parit peppulihasliikkeet vielä, ja huomenna näen fysioterapeutin, joka tuo ehkä parit painot.


Painosta veteen: täällä pidetään aina listaa siitä, miten paljon tulee juotua päivän aikana. Tavoitteena on 3,5 litraa (juomat+keitot+jogurtit). Saattaa kuulostaa paljolta, mutta kaksi edellistä päivääni oli 6 litraa, eikä tänään varmaan kovin vähempää ole...


Tylsyyden takia tänään myös vähän meikkailin, kolme erilaista juttua, alla olevat kuvat hieman sekaisin (ja anteeksi huono laatu, ei ole keinoa siirtää järkkäriltä kuvia tähän outoon sairaalakoneeseen, joten saatte tyytyä kännykkäkameraan), mutta kuvien alla selitystä:

Meikin värit vähän nyt vaihtelevat tuon valaistuksen takia tässä, mutta meikkinä silmissä mustaa glitterluomiväriä rajauksina ja luomivaossa. Keskellä luomea on vielä hieman hyvin vaaleaa glitterluomiväriä, sellaista pulverista, joka sotkeutuu kaikkialle. Rispiväriä, vähän poskipunaa (äiti osti sen joskus 90-luvulla H&Mstä ja se on täsmälleen sama väri kuin minun omien poskien oma puna) ja tumman viininpunaista huulipunaa, jota ei yhtään näe, että se on niin tumma oikeasti.

Tämä oli se ensimmäinen, jonka tein tänään: vaaleanpunaista huulipunaa, ylä- ja alaluomilla rajaukset, hieman ruskeaa glitterluomiväriä rajausten alla ja sisäkulmassa vaaleaa glitterluomiväriä. Ripsiväriä myös.

Tässä sama kuin ensimmäisessä kuvassa, vain eri kuvakulmasta. Sanoinhan, että nämä kuvat ovat aivan sekaisin.

Tämä oli se viimeinen, jonka tein. Silmämeikki sama kuin yläpuolella olevassa kuvassa, mutta huulipunan päällä on eyelineria. Olisin toki mielelläni käyttänyt mustaa huulipunaa, mutta meikkikokoelmani täällä sairaalassa ei ole se ihan suurin. En todella jaksa raahata tällaiseen paikkaan enempää kuin pari juttua ihan huvin vuoksi...

Ja tässä taas aivan ensimmäinen meikki. Tässä ei myöskään ole yhtään poskipunaa, mitä nyt oma punani. (Mikä ei juuri nyt ole kovin paljon kun hemoglobiini näyttää 92! (huom. yli 125 olisi hyvä ja alle 80 saa lisää verta...))

Siinä olikin teille naamaspämmäystä oikein kunnolla!

Sairaalakuvia

Tänään ollut vähän parempi päivä, vaikkei juuri mikään ole muuttunut. Kipuja on yhä, piikki joka kolmas tunti enkä ole päässyt puhumaan ainoankaan lääkärin kanssa (niitä ei löydy mistään!), joten en yhäkään tiedä missä mennään mitä häh.

Kuitenkin, actionia ollut tänään vähän enemmän kun olen käppäillyt täällä ympäriinsä. Leikkasin myös hiukset (iskä auttoi myös), lisää alempana:

Iskä toi tänään vähän luettavaa mukanaan, joten nyt on aika paljon tekemistä täällä. Rosa Liksomin Hytti Nro 6 olen halunnut lukea jo aikoja (siitä lähtien kun kuulin mistä siinä on kyse), ja sen löysinkin nyt osaston käytävältä kirjastohyllystä. Roope-setä tuli kotiin postissa ja sen sain iskän tultua, samalla hän toi Thomas Mannin Zauberbergin, koska se on hänen mielestään todella hyvä kirja ja jostain syystä aloimme eilen illalla jutella saksankielisestä kirjallisuudesta...

Tässä vähän näkymiä "salilta", tämän näkymän näen kun pyöräilen tai steppaan niillä osaston laitteilla. Vasemmalla pienellä Linnanmäki ja kaukana, noin neljäsosa oikeasta reunasta vasemmalle, Tuomiokirkko! Aurinko myös paistaa tähän kohtaa melkein läpi päivän, joten kuuma tulee kun liikkuu!

Kuvat nyt todella epäjärjestyksessä, mutta tässä hieman sairaalan toiselta puolta auringonlaskua. Eikö ole upea? (Siis likaisesta ikkunasta huolimatta)

Ja tässä se kuntopyörä, vieressä toinen kahdesta stepperistä. Taustalla taas Tuomiokirkko. Vietin jotain kymmenisen minuuttia vain tässä tänään, en kestänyt enempää kun on niin pitkään ollut liikkumatta ja suoraan paistoi aurinko siihen. Ai että miten sitä hikosi! 

Niin tosiaan. Tuo olen minä. Opiaateilla ja ilman mitään meikkiä. Leikkasin tänään hiukset, tai no siis iskä leikkasi suurimman osan ja minä edestä. Näin lyhyitä hiuksia ei ole ollut minulle melkein koskaan, koska olen aina inhonnut niitä, mutta a. olen sairaalassa, haluan kätevyyttä, en näyttävyyttä ja b. olen laihtunut, joten ei tule heti sellainen läskipikkupoikalook.

Vähän käytäväkuvaa...

Täällä on myös foosball! Sitä pelailtiinkin tuossa eilen kaverin kanssa (hän voitti, onnea ;) ). Huomaa hygieniaosaston ohjeet...

Ja siinä taas, äärimmäisen himmeällä, minä. Tuo aamutakki on niiin ihanan pirteänkeltainen, ettei mitään rajaa, mutta täällä ei ole hyvää kokovartalopeiliä (tai siis ei ollenkaan kokovartalopeiliä), joten parempaa kuvaa ei ole eikä saa.

Ja tässä vielä osasto:

         

Neljäs viikko sairaalassa

Täällä vielä ollaan. Neljäs viikko tosiaan alkoi tuossa tiistaina, ja nyt on vähän muuttuneet asiat täällä. Lähdin tuossa tutulta ja turvalliselta osastoltani tänään, kun minut siirrettiin pari kerrosta ylemmäs osastolle, jossa toivottavasti tiedetään enemmän tästä mitä minulta nyt on löytynyt. Ilmeisesti sairastan (näin alustavien tietojen mukaan) jonkin näköistä lymfoomaa (siis imusolmukesyöpää), mutta who knows what ja why on sitten aivan eri asia. Niihin toivottavasti täältä veritautienosastolta osaavat löytää vastaukset.

Sääli, että vaihdoin, ihastuin kovasti tuohon toiseen osastoon, ihmiset niin kilttejä ja ihania siellä! Pitää mennä jossain vaiheessa vielä moikkaamaan sinne!

En ole enää yhden hengen huoneessa (voi ei), mutta huonetoverini vaikuttaa ainakin vielä tähän mennessä ihan kivalta, ja on ruotsinkielinen, eli isänikin voi jopa puhua hänelle jotain! Onneksi tässä Kolmiosairaalassa kuitenkin on oma tietokone/televisio/radio/puhelin kaikille, eikä vain yhdelle potilaalle per huone, joten voin yhä tehdä täällä jotain muutakin kuin lagata. Tämä osasto on kuitenkin vähän outo...ihan friikin puhdas. Siis vessaan ei edes saa mennä ilman kenkiä!
Pitää yöllä pukea ensin sukat ja sitten vielä kengät ennenkuin saa pissalla käydä. Ja sitten kaksi minuuttia myöhemmin kun on valmis taas riisua molemmat. En minä sitten todella halua herätä siinä! Mutta kyllähän sitä ymmärtää, että täällä on leukemiapotilaita ja näin, että hygienia on tärkeä asia. Tuntuu kuitenkin aika ylilyönniltä tämä välillä...
Vettäkään ei kuulemma hanasta saa juoda. Ei niin, että joisin, mutta silti. Huh.

CRPni nousi taas hieman (laskeuduttuaan ilmeisesti jossain vaiheessa ihan yhdeksään!), ja hengailee taas seitsemissäkymmenissä. Nyt aloittivat taas antibiootit varuilta, sitä tässä taas saadaan. Kipulääkepiikki yhä ja pahoinvointiin vielä vähän jotain muuta ihan suoneen. Huomenna kuulemma luuydinjokintestijuttu ja apua se kuulostaa kivuliaalta...