Sairaalakuvia

Tänään ollut vähän parempi päivä, vaikkei juuri mikään ole muuttunut. Kipuja on yhä, piikki joka kolmas tunti enkä ole päässyt puhumaan ainoankaan lääkärin kanssa (niitä ei löydy mistään!), joten en yhäkään tiedä missä mennään mitä häh.

Kuitenkin, actionia ollut tänään vähän enemmän kun olen käppäillyt täällä ympäriinsä. Leikkasin myös hiukset (iskä auttoi myös), lisää alempana:

Iskä toi tänään vähän luettavaa mukanaan, joten nyt on aika paljon tekemistä täällä. Rosa Liksomin Hytti Nro 6 olen halunnut lukea jo aikoja (siitä lähtien kun kuulin mistä siinä on kyse), ja sen löysinkin nyt osaston käytävältä kirjastohyllystä. Roope-setä tuli kotiin postissa ja sen sain iskän tultua, samalla hän toi Thomas Mannin Zauberbergin, koska se on hänen mielestään todella hyvä kirja ja jostain syystä aloimme eilen illalla jutella saksankielisestä kirjallisuudesta...

Tässä vähän näkymiä "salilta", tämän näkymän näen kun pyöräilen tai steppaan niillä osaston laitteilla. Vasemmalla pienellä Linnanmäki ja kaukana, noin neljäsosa oikeasta reunasta vasemmalle, Tuomiokirkko! Aurinko myös paistaa tähän kohtaa melkein läpi päivän, joten kuuma tulee kun liikkuu!

Kuvat nyt todella epäjärjestyksessä, mutta tässä hieman sairaalan toiselta puolta auringonlaskua. Eikö ole upea? (Siis likaisesta ikkunasta huolimatta)

Ja tässä se kuntopyörä, vieressä toinen kahdesta stepperistä. Taustalla taas Tuomiokirkko. Vietin jotain kymmenisen minuuttia vain tässä tänään, en kestänyt enempää kun on niin pitkään ollut liikkumatta ja suoraan paistoi aurinko siihen. Ai että miten sitä hikosi! 

Niin tosiaan. Tuo olen minä. Opiaateilla ja ilman mitään meikkiä. Leikkasin tänään hiukset, tai no siis iskä leikkasi suurimman osan ja minä edestä. Näin lyhyitä hiuksia ei ole ollut minulle melkein koskaan, koska olen aina inhonnut niitä, mutta a. olen sairaalassa, haluan kätevyyttä, en näyttävyyttä ja b. olen laihtunut, joten ei tule heti sellainen läskipikkupoikalook.

Vähän käytäväkuvaa...

Täällä on myös foosball! Sitä pelailtiinkin tuossa eilen kaverin kanssa (hän voitti, onnea ;) ). Huomaa hygieniaosaston ohjeet...

Ja siinä taas, äärimmäisen himmeällä, minä. Tuo aamutakki on niiin ihanan pirteänkeltainen, ettei mitään rajaa, mutta täällä ei ole hyvää kokovartalopeiliä (tai siis ei ollenkaan kokovartalopeiliä), joten parempaa kuvaa ei ole eikä saa.

Ja tässä vielä osasto:

         

Neljäs viikko sairaalassa

Täällä vielä ollaan. Neljäs viikko tosiaan alkoi tuossa tiistaina, ja nyt on vähän muuttuneet asiat täällä. Lähdin tuossa tutulta ja turvalliselta osastoltani tänään, kun minut siirrettiin pari kerrosta ylemmäs osastolle, jossa toivottavasti tiedetään enemmän tästä mitä minulta nyt on löytynyt. Ilmeisesti sairastan (näin alustavien tietojen mukaan) jonkin näköistä lymfoomaa (siis imusolmukesyöpää), mutta who knows what ja why on sitten aivan eri asia. Niihin toivottavasti täältä veritautienosastolta osaavat löytää vastaukset.

Sääli, että vaihdoin, ihastuin kovasti tuohon toiseen osastoon, ihmiset niin kilttejä ja ihania siellä! Pitää mennä jossain vaiheessa vielä moikkaamaan sinne!

En ole enää yhden hengen huoneessa (voi ei), mutta huonetoverini vaikuttaa ainakin vielä tähän mennessä ihan kivalta, ja on ruotsinkielinen, eli isänikin voi jopa puhua hänelle jotain! Onneksi tässä Kolmiosairaalassa kuitenkin on oma tietokone/televisio/radio/puhelin kaikille, eikä vain yhdelle potilaalle per huone, joten voin yhä tehdä täällä jotain muutakin kuin lagata. Tämä osasto on kuitenkin vähän outo...ihan friikin puhdas. Siis vessaan ei edes saa mennä ilman kenkiä!
Pitää yöllä pukea ensin sukat ja sitten vielä kengät ennenkuin saa pissalla käydä. Ja sitten kaksi minuuttia myöhemmin kun on valmis taas riisua molemmat. En minä sitten todella halua herätä siinä! Mutta kyllähän sitä ymmärtää, että täällä on leukemiapotilaita ja näin, että hygienia on tärkeä asia. Tuntuu kuitenkin aika ylilyönniltä tämä välillä...
Vettäkään ei kuulemma hanasta saa juoda. Ei niin, että joisin, mutta silti. Huh.

CRPni nousi taas hieman (laskeuduttuaan ilmeisesti jossain vaiheessa ihan yhdeksään!), ja hengailee taas seitsemissäkymmenissä. Nyt aloittivat taas antibiootit varuilta, sitä tässä taas saadaan. Kipulääkepiikki yhä ja pahoinvointiin vielä vähän jotain muuta ihan suoneen. Huomenna kuulemma luuydinjokintestijuttu ja apua se kuulostaa kivuliaalta...

Pääsiäissunnuntai

Tänään ei
juuri mitään tullut tehtyä, mutta ainakin oli seuraa mukana, kun pääsiäistraditiona mummokin oli viettämässä aikaa meidän (iskän ja minun) kanssa.


Joka päivähän tässä periaatteessa seuraa on, kun iskä tulee käymään, mutta tänään tosiaan mummo myös. Huomenna kummit :)
Sain kindermunia ja narsisseja, aikaisemmin viikolla kaveri toi Helinä-munan ja tikkarin! En varmaan ikinä syö tuota tikkaria, se on niin ihana!

Kynnetkin tylsyyttäni maalailin pääsiäisemmiksi. En yleensä mitään lakkoja pidä, kun tuntuvat kuluvan niin luvattoman nopeasti, mutta täällä kun on tunti tunnin perään, ehtii rauhassa lakata ja poistaa lakat vaikka joka päivä...

Oikein hyvää pääsiäistä joka tapauksessa!

Sairaala, laihdutus, tatuoinnit ja opiskelu

Huoh. Tähystys tehtiin eilen ja jotain sieltä löytyikin. Jotain mikä periaatteessa tässä vaiheessa voi olla aivan mitä vain, joten pitää odottaa koepalojen tuloksia. Mutta tässä kun pääsiäinen tulossa ja patologit välillä vähän liiankin leppoisia, voi olla, ettei niitä tuloksia ihan vielä saakaan. Toivotaan parasta!
Kipulääkkeitä saan nyt jo omaan makuun vähän liikaakin, mutta mieluummin kyllä otan tämän pumpuliolon kuin ne kivut.

Suunnitelmani valmistua kandiksi tänä keväänä kariutuivat nyt kyllä täysin. Toukokuussa loppuvat kurssit ja minulta puuttuu yhä kolmisenkymmentä opintopistettä. Jos nyt vain saisin sen kandiesseeni edes korjailtua niin se stressi olisi ohi. Lähetin sen tuossa opettajalleni (joka jää eläkkeelle tänä keväänä...), ja pari korjausta pitää tehdä. Katsotaan missä vaiheessa pääsisin ne tekemään...
Eikä tosiaan se opettajan eläkkeellemeno asiaa yhtään auta, sillä jos en saa tätä hyvin tehtyä tässä seuraavan kuukauden aikana, ja saa sitä kypsäriä tehtyä myös, voi olla, että joudun vielä vaihtamaan kandiohjaajaa, eikä yhtään huvita, sillä tämä, joka minulla nyt on, on sellainen harvinainen tapaus, joka pitää oikeastaan kaikesta mitä olen kirjoittanut. Tällainen tilaisuus saa päästä karkuun.

Laihdutusurakkani on saanut uutta lisäpontta kyllä täällä, kun pääsin ensimmäistä kertaa vuosiin taas normaalipainon rajojen sisälle. Painoa nyt 64 kiloa!
Toisaalta kun täällä tarpeeksi kauan muhin, lähtevät vaivoin hankkimani lihaksetkin veks, mutta toivotaan, että pystyn vähän kuitenkin lihaskuntoharjoituksia tekemään, ettei niin kävisi. Jalat tuossa pari päivää sitten harjoitutinkin, kun tässä huoneessani (ihan oma jopa) on vessa, jossa sellainen pikkuinen ballerinatanko, joka apuna ei tullut edes vaikeuksia pysyä pystyssä edes näiden kipulääkkeiden kanssa.

Olen myös tokkuraisuudesta huolimatta päässyt myös piirtelemään ja sainkin valmiiksi seuraavan tatuointini! Muutama on vielä suunnitteilla ja koska joudun niin sairaalan kuin taloudenkin takia vielä hetken odottamaan, ajattelin nyt piirtää vielä seuraaviakin ennenkuin näytän valmiin :)
Aiheista voin kuitenkin jotain kertoa: pari pyhimysaiheista juttua, yksi tähtiporttiaiheinen ja muutamia eläinaiheisia.


Tähän kuitenkin vähän kuvia ihanan hellyyttävistä pantterinpennuista:

...ja vieläkin lisää sairaalaa

Tämä työviikko melkein lopuillaan ja yhä odottelua. Kapselikuvausta ei tehdäkään vaan ihan kunnon endoskopia nukutuksessa, että saadaan biopsiat myös tarvittaessa.
Mitään syytä ei kuitenkaan tiedetä, mutta nyt vähän arvuuttelulla mennään ja suoneen antibioottia joka ilta (kolmannen polven kefalosporiinia). Samalla saan kolme kertaa päivässä jotain viruslääkettä (ihan siltä varalta, että onkin joku friikki rokko).

Joka tapauksessa tässä sitä nyt vain ollaan ja toivotaan, että jokin noista auttaisi, muuten sitä ollaankin vaan kipulääkkeiden varassa tiistaille (jolloin sen tähystyksen pitäisi olla).
Voi vammanvamma kun ajattelin, että jee kohta on pääsiäinen. Kuitenkin olen täällä varmaan koko pääsiäisen. Meillä olisi kotona pakkasessa kokonainen ankkakin (pari kiloa!) odottamassa uuniinmenoa pääsiäissunnuntaina.


Jos joku ihmettelee minkä takia tämä nyt on tällainen haloo (eihän nyt kukaan pelkän vatsakivun takia ole osastolla kahta viikkoa), niin syy on se, että olen elinsiirtopotilas (jo 11 vuotta) ja näin ollen immunosuppressoitu. Eli lääkärit ovat vähän varuillaan kanssani.


Yritän tänään kirjoitella jotain vähän muutakin, ihan kuvien kanssa, kunhan saan tuon puhelimeni kunnolla toimimaan! :)

Sairaalaa

Tarkoituksena oli, kun Italiasta takaisin Suomeen tulin, että kirjoittaisin vähän matkastani ja näyttäisin kuvia.
Nyt kävi kuitenkin niin, ettei se onnistu. Ei vielä.
Menin Italiaan pienen vatsakivun kanssa, kysyin jopa omilta lääkäreiltäni saanko ja sain, mutta riskin kuitenkin otin sillä. Matkalla vatsakipu sitten yltyi, mutta tappelin ja näinkin vähän sitä sun tätä (kuvia ja juttua tosiaan myöhemmin). Kuitenkin kotiin tultuani vatsani alkoi olla siinä kunnossa, että heti soitot poliklinikalle neuvoa kysymään, viime lauantaina Meilahden päivystykseen, jossa sitten tehtiin parit kokeet ja ultraääni.
Mitään ei löytynyt, joten takaisin kotiin.

Maanantaina en kuitenkaan enää kipuja taas kestänyt, joten uusi soitto ja pyydettiin suoraan osastolle. No joo, Meikussa tämä ei mene ihan niin suoraan, joten päivystyksen kautta, seitsemän tuntia jonottelua ja sitten osastolle. Nyt olenkin maanantaiyöstä ollut Meilahdessa.
Tomografia ja tähystys on tehty, vielä olisi suunnitelmassa kapselikuvaus ja ties mitä muuta, jos ei mitään saa selville. Jotain siellä nimittäin on, tomossa näkyi. Mutta mitä ja miksi ja ärrin murrin ei taida kukaan tietää. Vielä.
Kaikenlaista kyllä tiedetään mitä se ei ole!

Joka tapauksessa onni onnettomuudessa olen sellainen potilas, joka saa nätin oman huoneen, eikä tarvitse kuunnella mitään muita kipuilijoita ja ai niin, tietokone/televisio/radioyhdistelmä, jossa on nettikin. Ja Helsingin yliopiston tunnukset akateemisiin tietokantoihin, joten sain kandianikin hieman eteenpäin taas. Se alkaakin olla nyt valmis eikä tarvitsisi enää kuin kotiin päästä kirjoittamaan puhtaaksi.

Ja vielä loppuun, sain työhaastattelun keskiviikolla ja nyt jännitetään saisiko täältä lähteä vähintäänkin päiväretkelle, että sinne pääsisi...
Niin ja tenttejäkin olisi tulossa! Voi Luoja mikä huono sauma tällaiselle nyt.