Joulunodotusta ja ostoksia

Tänään taisinkin mennä vähän sekaisin; aloitin jo eilen illalla piparkakkutaikinan tekemisen, tänään aamulla sitten kaulin ja paistoin ja koristelin ja jee!
Samaan syssyyn teinkin sitten parit suklaalevyset, jotka vielä odottelevat jääkaapissa loppusilausta.

Elikkäs ne piparit!
Resepti meni kutakuinkin näin (en ole kovin tarkkan mausteiden kanssa, yleensä ajattelen, että enemmän=parempi):

1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
2 dl tummaa siirappia
3 rkl kanelia
2 rkl inkivääriä
1 rkl neilikkaa
1 rkl muskottipähkinää
½ rkl pomeranssinkuorta
 ½ rkl mustapippuria (kyllä musta-, ei siis maustepippuria)
250 g margariinia
2 munaa
2 tl ruokasoodaa
9 dl vehnäjauhoja (ei ole niin tarkkaa, jos tuntuu, että siinä on jo tarpeeksi jauhoja, jätä vain loput pois!)

Ihan ensiksi keitetään nuo sokerit ja siirappi kaikkien mausteiden kanssa, ja kun se on kiehahtunut kunnolla, lisätään margariini ja annetaan jäähtyä. (Ihan totta, sen on pakko antaa jäähtyä).
Sekoitetaan vehnäjauhot ja sooda, minkä jälkeen sitten sekoitetaankin kaikki muu jauhoihin (siis molemmat munat ja koko sokeri-mauste-margariini-litku). Kannattaa vaivata kunnolla, on tärkeää, että kaikki menee oikein sekaisin! Ei ole kivaa kun yhtäkkiä kielen päälle tulee iso kasa pippuria.
Taikinan kannattaa antaa olla jääkaapissa yön yli.
Paistetaan noin 10 minuuttia 200 asteessa.

 Tästä reseptistä tulee muuten niin reippaasti taikinaa, että itse ainakin laitoin puolet pakkaseen seuraavaa kertaa varten! Ei sitten tarvitse montaa kertaa tehdä taikinaa.

Ainoa pikku kisu kukkien keskellä!

Ja koristeltuina

Tämän lisäksi tänään posti toi jotain aivan ihanaa mulle! Oon jo pitkään tätä pakettia ehtinyt odottaa, tilasin meinaan tuossa vähän aikaa sitten amazonilta pari juttua, jotka näette tässä alla.

Grimmin manga on ollut jotain, mitä oon jo vuosia toivonut. Ostin aikoja sitten Akateemisesta ykkösosan (saksaksi), ja rakastuin siihen päätä pahkaa! Ensinnäkin, se on aivan upeasti piirretty. Kauniita ja todella pikkutarkkoja kuvia, joissa on niin suloisia tyyppejä. Aivan ihanaa. Toiseksikin, pidän Grimmin saduista, ja nämä versiot ovat jotain aivan uutta.
Vähän kuin Olipa kerran, aivan omalaatuisia väännöksiä vanhoista tarinoista, mutta silti todella hyvin tehty!
Joten nyt vihdoin vihdoin vihdoin ostin tämän kakkososan itselleni. En todella jaksa odottaa, että pääsen siihen käsiksi! Oon kuitenkin vannottanut nyt, että luen sen 'Piiat' -kirja ensin kokonaan, ennen kuin aloitan yhtään mitään muuta.

Molemmat löytyy multa vain saksaksi, joten tässä vähän vapaata suomennosta: "Kei Ishiyama on takaisin neljän uuden Grimmin-satuja aivan uudella tavalla tulkitsevan tarinan kanssa. Lumikki ja nuorin seitsemästä kääpiöpukista muodostavat lyömättömän suloisen tiimin ja Sammakkokuningas odottelee lukijaa omalla yllätyksellään. Seikkailijoille tarjolla on röyhkeä Saapasjalkakissa ja romantiikasta vastaa kaksi rakastavaista, jotka löytävät toisensa kauneudesta ja hirviömäisyydestä huolimatta. Tunnetta, naurua ja sydämentykytystä: hienommin ei tarinoita voisikaan kertoa..."

Tämän ostin seurauksena siitä, että luin H. G. Wellsin Maailmojen sodan (about seitsemän vuotta sen jälkeen kun se lukulistalle joutui), ja se oli sen verta mukava, että päätinpä sitten tilata jotain muutakin! En ihan totta kestänyt katsoa Tohtori Moreaun saarta elokuvana loppuun asti (inhotti niin kamalasti se eläinrääkkäys), mutta ajattelin nyt, että kirjana olisi kyllä pakko. Onhan se kuitenkin oman genrensä klassikko!


Ja sitten viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, on Peter Sellers elokuvaboksi! Ai että kun olen tätä vuosia toivonut. Olen meinaan kauhea Sellers-fani, en ole ainoatakaan leffaa nähnyt, josta en olisi pitänyt! Senpä takia valitsinkin juuri tämän boksin, jossa on pari aivan lempparia, jotten menisi aivan sekaisin siitä valikoimasta Sellers-bokseja!
Elikkäs boksissa on kuusi leffaa:
Vaaleanpunainen pantteri (Pink Panther) vuodelta 1963, jossa Sellers esittää noloa etsivää Clouseauta.
Hei Pussycat (What's New Pussycat?) vuodelta 1965, jossa Sellers on jokseenkin kumma psykoanalyytikko, joka auttaa rakastunutta naistennielijää.
Pahuksenmoiset pirskeet (The Party) vuodelta 1968, jossa Sellers on leffaekstra Intiasta, joka vahingossa tulee kutsutuksi Hollywoodin parhaisiin bileisiin.
Casino Royale vuodelta 1967, jossa Sellers (yhdessä monen muun kanssa) on James Bond. Leffa on täysi Bond-parodia, ja aivan ihana!
Ketun hännillä (After The Fox) vuodelta 1966, jossa Sellers esittää mestarivarasta.
Tyttöjen Henry (The World of Henry Orient) vuodelta 1964, jossa kaksi teinityttöä alkaa seurata Sellersin hahmoa kaikkialle.

 

Paljon ihanaa joulunodotusta kaikille!

Uusi päivä, uudet kujeet

Vaikka kylmä ja märkä onkin, ja väsymys painaa aika pahasti juuri nyt, niin kampesimpa itseni liikkeelle ja shoppailemaan!

Tuli ostettua mukava määrä sukkahousuja, mutta kyllä mukaan ehti vähän kangasta, kirja ja paita.

Paidan ostin alennuksella Kappahlista, ihana iso musta pitsipaita alle kympin!

Eurokankaassa oli tänään -20% kaikista kankaista, joten käväisin vähän katsomassa ja mukaan lähti aivan ihanan pehmeää ruskeeta tekonahkaa! Ei sitten mitään hajua mitä siitä teen, mutta se oli niin ihanan pehmeä, että oli aivan pakko ottaa mukaan!

Sukkahousut ostin sellaisesta kaupasta kuin Sockdrawer. Aivan upeita sukkia siellä. Hippusen lyhyet jalat mun makuun, mutta minkäs teet.
Mustat sukkikset, missä punasella sukkanauha. Ruskeat lämpimät pitsisukkikset. Mustat ohuet venetsialaista pitsiä koristeena.

Tämänkertainen kirja, jonka mukaan nappasin on Kathryn Stockettin "Piiat". Todennäiköisesti aivan ihana kirja, kertoo Mississippin piikojen (sekä mustien että valkoisten) elämästä. Etelävaltioiden gotiikkaa varmaankin.
Tästähän on myös Oscar-voittaja leffa!

Matkalla Savoon

On ollut niin julmettu kiire, että nyt juuri tulee tosi lyhyt juttu. Istun junassa nyt, ja joskus seittemän aikoihin pitäisi olla perille. Huh.
Pidän kyllä junista, itseasiassa rakastan junia, mutta en tässä maassa!

Kaunista oli kyllä eilen päivällä Tampereella:

Kokeeseenlukua ja OOTD#1

Tänään jouduinkin sitten matkaamaan yliopistolle, huomenna oman vuoteni viimeinen tentti!
Pelottaa kyllä kunnolla, luin meinaan vasta puolet siitä mitä kokeeseen pitäisi, mutta kyllä tämä toivottavasti tästä.

Yleensä pärjään ihan hyvin vaikken tee enempää...hmm. Hermot pettävät silti aina!

Tuli matkustamisen takia sen verran kiire, että pelkäsin ettei ehdi ruokailemaan yhtään, mutta ehdinpä: tomaattiherkkusienikastiketta ja tummia makarooneja.

Päivän asusta:

-anteeksi huono kuva, pakko turvautua puhelimeen

-punainen pilkukas mekko on pari vuotta vanha ja ostettu Indiskalta. Harvemmin sieltä ostan, sillä vaikka ne mekot ovatkin suloisia, niin neljäkymppiä on jo liikaa jostain trikooräädystä. Sellaisen tekee itsekin alle kympillä!

-keltainen palmikkoneule on äidiltä peritty, Pierre Cavallo.

Talveksi jotain ihanaa

Elikkäs, olen pitkään jo (lue: kolme vuotta) ollut ilman kunnollisia hanskoja ja hattua. Tai no, kyllähän minulta jotain lämmintä löytyy, mutta ihan totta, nyt kun on jo kolme vuotta ollut yliopistossa ja kaikki luokallakin osaavat pukeutua ikäisinään (ja todella siististi) niin se ilmaiseksi saatu "Hills-koiranruoka" -pipo ei ole enää ehkä se ihan paras laittaa päähän. Se on kyllä todella hyvä pihalla, mutta entä jos menee työhaastatteluun? Kaunis mekko, ihanat kengät, upea takki....ja harmaa pipo, jossa lukee isolla Hills.

Hanskoja ei minulla sitten olekaan kuin nuo yhdeksännellä itsetekemät punakarvat. Niin siis todella pörröiset, ja lämpimät kun laitoin kahta eri lankaa, mutta elämä kun ne ovat menneet järkyttävään kuntoon vuosien saatossa! Siis todella, hirveännäköiset nykyisin!
Eikä niitä oikein voi enää pestäkään, hajoavat muuten käsiin, vanhoilta koiriltakin ne haisee! Ei ei ei. Tartten jotain uutta.

Anyways, pari suunnitelmaa löytyy, jotka toivon mukaan saan kaikki toteutettua joku päivä!

• Mustat tekokarvalapaset ja -hattu. Tiedätkö, sellaiset kunnon venäläistyyliset? Sopisi todella täydellisesti ihanan punaisen talvitakkini kanssa! Vaikka esimerkkikuvan hattu onkin aitoa turkkia, niin mieluummin itse hankkisin kyllä tekoturkkina (en ihan siitä yleisimmästä syystä, mutta en mene siihen nyt).
• Sellainen nelkytluvun turbaanipipo. Tämän aion kyllä tehdä itse heti kunhan vain saan sopivaa lankaa tai kangasta. Siihen keskelle kun laittaa vielä jonkin nätin korun niin ah.
• Jotkin ihanat nahkahansikkaat, mieluiten jotain söpöä, rusetteja tai sydän tai jotain. Niin ja ehkä viininpunaiset? 

Karvalakki täältä

Turbaanipipo täältä

Minna Parikan hansikkaat täältä

Solid gold key

Teki tässä mieli kirjoitella vähän yhdestä naisesta, joka on ollut minulle jo pitkään inspiraationa. Tai oikeastaan aina siitä lähtien kun kuulin hänestä! Vaikken voikaan sanoa päässeeni yhtään niin pitkälle vielä (tai ehkä koskaan) niin unelmat eivät kuole ikinä!

Oon aina arvostanut naisia, jotka kaikesta huolimatta ovat onnistuneet, pärjänneet ja kestäneet kaikki vastoinkäymiset, pitäneet kunnolla ryhtinsä.

Hedy Lamarr. Itävaltalaissyntyinen näytellijätär, syntyi vuonna 1913 ja oli yksi aikansa kirkkaimmista valkokankaan tähdistä. Ainakin omasta mielestäni...

Niin lahjakas näyttelijä, valitsi rohkeita rooleja ja oli kaunis kuin mikä. Fiksukin hän oli, todellakin. Itseasiassa hänen takiaan meillä on nykyisin laajakaistoja ja mobiililaitteita ja ties mitä! Hedy Lamarr oli yksi niistä, jotka tekivät pohjatyötä sille tekniikalle, jo 40-luvulla (vaikka hän sai kunniaa siitä vasta 1997...).

Hänet rankattiin maailman kauneimmaksi naiseksi, ja hän ehti olla elämänsä aikana kuusi kertaa naimisissa (voisiko olla syynä pikkumieliset miehet, jotka eivät kestä kauniin naisen viisautta?).
Hänen ensimmäinen avioliittonsa oli rikkaan itävaltailaismiehen kanssa, joka oli kontrollifriikki ja yhteydessä sekä Saksan että Italian fasisteihin. Hedy oli itse juutalaissyntyinen, eikä varmasti ollut niin helppoa tavata Hitler...

 

Aivan tajuttoman upea nainen, joka todellakin kesti koko tieteellisen uransa aikana sen 'ongelman', että oli niin kaunis nainen.

Jos joskus haluaisin tavata jonkun jo kuolleen ihmisen, se olisi hän.

Hair hair hair!

Viime vuosina olen vaihtanut väriä paljon ja usein ja aivan ääripäästä ääripäähän, joten ylläri ylläri, hiukseni eivät ole enää ihan siinä kunnossa kuin niiden sietäisi olla!
Tilasin tuossa pari päivää sitten vähän sitä sun tätä saadakseni tämän pehkoni kuntoon taas, mutta siitä sitten enemmän kun tulevat. Tämä tällä kertaa vähän turha, mutta tuolla ulkona on aivan järkyttävän kylmä, tai no, ei nyt sentään, mutta niin paljon kylmempi kuin pari päivää sitten, että kauhea shokki kun tuonne menee!
Vietin tänäänkin sen tunnin luomassa lumia, mutta nyt toivottavasti ei enää sada ihan niin paljoa päälle. 

Tähän tilanteeseen sopisi niin ihanasti kunnon kuppi kaakaota, mutta kas kas kun vieläkin laihdutan, niin ei saa. En saa yhtään mitään hyvää tänään....
Ei nyt sentään, saan kaikkea hyvää, mutta vähäkalorista ja sitä nyt kaakao ei todellakaan ole! Itseäni käy syyttäminen, mitäs lihoin niin paljon ja mitäs tänään aamulla avasin päivän hunajavoileivällä <3
Illalla vielä pääsee saunaan lämmittelemään, niin ei tarvitse enää olla niin kylmissään täällä.