Se joulupostaus

Viime vuosina meidän perheessä ei olla ihan hirveästi joulua juhlittu. Ei ainakaan samalla tavalla kuin aiemmin, kun ei kahdestaan ole ihan niin kivaa (ainakaan kun on tottunut enempään). Tänä vuonna kuitenkin päätin vähän panostaa.

Koristelin vähän taloa, laitoin lumihiutaleita ikkunoihin, koristelin kasveja, laitettiin joulumänty (niin, mänty, koska meidän kuuset oli niin suuria) ja tehtiin aivan julmettu määrä ruokaa! Aattona syötiin kokonaista ankkaa, laatikoita, herneitä ja salaattia, joulupäivänä kun mummokin tuli käymään syötiin sitten enemmän alkupaloja (mummo ei syö oikeastaan mitään...), oli kaikkea pientä mukavaa. Sillejä ei ole meillä ikinä, kun kukaan ei syö niitä loppuun, ja kun vuosia on syönyt vain kinkkua (joka tuntuu olevan joka vuosi vain huonompaa, eikä sellaista kymmenen kilon karjua oikein jaksa kahdestaa syödä) ja kalkkunarullia, niin tarvitsi kyllä kunnolla vaihtelua!

Ankka oli aivan loistavaa. Tuosta kolmesta kilosta on yhä aika paljon jääkaapissa, mutta veikkaanpa, ettei se tätä päivää kauempaa enää kestä.
Tänään tulee nimittäin iltaruoaksi ankkasubeja! Niin ja tietysti kaikkea namia, kaikkea mitä sai joululahjaksi. Ja yrittäkääpä olla huomaamatta akkaria ruokapöydässä. Meillä molemmilla on täällä paha tapa lukea jotain ruokailessa, minulla se on akkarit, hänellä muut lehdet.

Tänä vuonna sain namilahjoina lähinnä keksejä. Ei niinkään sen takia, että aivan kauheasti rakastaisin keksejä ja oi kuinka niitä toivoin, vaan sen takia, että nuo rasiat olivat paljon nätimpiä kuin muut, ja niissä nyt sattui olemaan keksejä sisällä! On ihana saada nuo rasiat sitten käyttöön kun ovat tyhjiä. Mitä kaikkea ihanaa askartelukamaa niihin voikaan laittaa!

Ostin itselleni mustan valkopilkullisen mekon Ellokselta kun oli alennuksessa, ja sainkin joululahjaksi saman mekon muut värit. En kyllä jaksa odottaa, että pääsen laittamaan ne päälle jonnekin. Ovat todella todella kauniita!

Sitten sain parit kirjat lahjaksi. Ensimmäisenä pikkukirja Amazing and Extraordinary Facts: Kings and Queens Malcolm Dayltä. Se on sellainen nippelitieto kirja, josta löytyy kaikki tarpeellinen ja tarpeeton tieto kuninkaallisista (ei pelkästään Ison Britannian, mutta kai lähinnä...). Toisena on J.K.Rowlingin uusin Casual Vacancy, jonka olisin kyllä muutenkin halunnut, mutta halusinpa vielä enemmän kun ystävä sitä vinkkasi minulle. Kolmantena on Björn Lundbergin 100 Historiska listor: från de kortaste krigen till de galnaste kungarna, joka on kyllä pieneksi historiankirjaksi todella hyvä. Siinä on paljon asiaa pienessä paketissa, ja helposti löydettävissä.

Sain myös mummolta lahjaksi nämä mangat. Olen jo pitkään halunnut lukea Black Butleria, mutten ole saanut aikaiseksi, kun mangat kuitenkin täällä niin kalliita, enkä yhtään tykkää lukea jotain koneelta. Mutta nyt minulla on näitä neljä! Joten kyllä tässä hetkeksi on tekemistä!
 Ai että kun on kivaa, kyllä joulua kestää!

Tässä vielä vähän kuvia koristeluista.

Joulunodotusta ja ostoksia

Tänään taisinkin mennä vähän sekaisin; aloitin jo eilen illalla piparkakkutaikinan tekemisen, tänään aamulla sitten kaulin ja paistoin ja koristelin ja jee!
Samaan syssyyn teinkin sitten parit suklaalevyset, jotka vielä odottelevat jääkaapissa loppusilausta.

Elikkäs ne piparit!
Resepti meni kutakuinkin näin (en ole kovin tarkkan mausteiden kanssa, yleensä ajattelen, että enemmän=parempi):

1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
2 dl tummaa siirappia
3 rkl kanelia
2 rkl inkivääriä
1 rkl neilikkaa
1 rkl muskottipähkinää
½ rkl pomeranssinkuorta
 ½ rkl mustapippuria (kyllä musta-, ei siis maustepippuria)
250 g margariinia
2 munaa
2 tl ruokasoodaa
9 dl vehnäjauhoja (ei ole niin tarkkaa, jos tuntuu, että siinä on jo tarpeeksi jauhoja, jätä vain loput pois!)

Ihan ensiksi keitetään nuo sokerit ja siirappi kaikkien mausteiden kanssa, ja kun se on kiehahtunut kunnolla, lisätään margariini ja annetaan jäähtyä. (Ihan totta, sen on pakko antaa jäähtyä).
Sekoitetaan vehnäjauhot ja sooda, minkä jälkeen sitten sekoitetaankin kaikki muu jauhoihin (siis molemmat munat ja koko sokeri-mauste-margariini-litku). Kannattaa vaivata kunnolla, on tärkeää, että kaikki menee oikein sekaisin! Ei ole kivaa kun yhtäkkiä kielen päälle tulee iso kasa pippuria.
Taikinan kannattaa antaa olla jääkaapissa yön yli.
Paistetaan noin 10 minuuttia 200 asteessa.

 Tästä reseptistä tulee muuten niin reippaasti taikinaa, että itse ainakin laitoin puolet pakkaseen seuraavaa kertaa varten! Ei sitten tarvitse montaa kertaa tehdä taikinaa.

Ainoa pikku kisu kukkien keskellä!

Ja koristeltuina

Tämän lisäksi tänään posti toi jotain aivan ihanaa mulle! Oon jo pitkään tätä pakettia ehtinyt odottaa, tilasin meinaan tuossa vähän aikaa sitten amazonilta pari juttua, jotka näette tässä alla.

Grimmin manga on ollut jotain, mitä oon jo vuosia toivonut. Ostin aikoja sitten Akateemisesta ykkösosan (saksaksi), ja rakastuin siihen päätä pahkaa! Ensinnäkin, se on aivan upeasti piirretty. Kauniita ja todella pikkutarkkoja kuvia, joissa on niin suloisia tyyppejä. Aivan ihanaa. Toiseksikin, pidän Grimmin saduista, ja nämä versiot ovat jotain aivan uutta.
Vähän kuin Olipa kerran, aivan omalaatuisia väännöksiä vanhoista tarinoista, mutta silti todella hyvin tehty!
Joten nyt vihdoin vihdoin vihdoin ostin tämän kakkososan itselleni. En todella jaksa odottaa, että pääsen siihen käsiksi! Oon kuitenkin vannottanut nyt, että luen sen 'Piiat' -kirja ensin kokonaan, ennen kuin aloitan yhtään mitään muuta.

Molemmat löytyy multa vain saksaksi, joten tässä vähän vapaata suomennosta: "Kei Ishiyama on takaisin neljän uuden Grimmin-satuja aivan uudella tavalla tulkitsevan tarinan kanssa. Lumikki ja nuorin seitsemästä kääpiöpukista muodostavat lyömättömän suloisen tiimin ja Sammakkokuningas odottelee lukijaa omalla yllätyksellään. Seikkailijoille tarjolla on röyhkeä Saapasjalkakissa ja romantiikasta vastaa kaksi rakastavaista, jotka löytävät toisensa kauneudesta ja hirviömäisyydestä huolimatta. Tunnetta, naurua ja sydämentykytystä: hienommin ei tarinoita voisikaan kertoa..."

Tämän ostin seurauksena siitä, että luin H. G. Wellsin Maailmojen sodan (about seitsemän vuotta sen jälkeen kun se lukulistalle joutui), ja se oli sen verta mukava, että päätinpä sitten tilata jotain muutakin! En ihan totta kestänyt katsoa Tohtori Moreaun saarta elokuvana loppuun asti (inhotti niin kamalasti se eläinrääkkäys), mutta ajattelin nyt, että kirjana olisi kyllä pakko. Onhan se kuitenkin oman genrensä klassikko!


Ja sitten viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, on Peter Sellers elokuvaboksi! Ai että kun olen tätä vuosia toivonut. Olen meinaan kauhea Sellers-fani, en ole ainoatakaan leffaa nähnyt, josta en olisi pitänyt! Senpä takia valitsinkin juuri tämän boksin, jossa on pari aivan lempparia, jotten menisi aivan sekaisin siitä valikoimasta Sellers-bokseja!
Elikkäs boksissa on kuusi leffaa:
Vaaleanpunainen pantteri (Pink Panther) vuodelta 1963, jossa Sellers esittää noloa etsivää Clouseauta.
Hei Pussycat (What's New Pussycat?) vuodelta 1965, jossa Sellers on jokseenkin kumma psykoanalyytikko, joka auttaa rakastunutta naistennielijää.
Pahuksenmoiset pirskeet (The Party) vuodelta 1968, jossa Sellers on leffaekstra Intiasta, joka vahingossa tulee kutsutuksi Hollywoodin parhaisiin bileisiin.
Casino Royale vuodelta 1967, jossa Sellers (yhdessä monen muun kanssa) on James Bond. Leffa on täysi Bond-parodia, ja aivan ihana!
Ketun hännillä (After The Fox) vuodelta 1966, jossa Sellers esittää mestarivarasta.
Tyttöjen Henry (The World of Henry Orient) vuodelta 1964, jossa kaksi teinityttöä alkaa seurata Sellersin hahmoa kaikkialle.

 

Paljon ihanaa joulunodotusta kaikille!